Johdanto: Nuorekas vanhus - Suomen Ekumeeninen Neuvosto

Rukoilkaa lakkaamatta Be ständigt

Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit 2008

Material för Ekumeniska böneveckan för kristen enhet Böndagsplakat och bibeltexter

Herran rukous Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimesi. Tulkoon sinun valtakuntasi. Tapahtukoon sinun tahtosi myös maan päällä niin kuin taivaassa. Anna meille tänä päivänä jokapäiväinen leipämme. Ja anna meille anteeksi velkamme niin kuin mekin annamme anteeksi velallisillemme. Äläkä saata meitä kiusaukseen, vaan päästä meidät pahasta. Sillä sinun on valtakunta ja voima ja kunnia iankaikkisesti. Aamen. Suomen ekumeenisen neuvoston 1973 hyväksymä ekumeeninen sanamuoto

Alkuperäinen englanninkielinen aineisto: Pray without ceasing Jointly prepared and published by The Pontifical Council for Promoting Christian Unity www.vatican.va The Commission on Faith and Order of the World Council of Churches www.wcc-coe.org SVERIGES KRISTNA RÅD SE-172 99 Sundbyberg Tel: +46 8 453 68 00 Fax: +46 8 453 69 29 [email protected] www.skr.org SUOMEN EKUMEENINEN NEUVOSTO EKUMENISKA RÅDET I FINLAND PL / PB 185 00161 HELSINKI / HELSINGFORS Tel: (09) 180 2369 Fax (09) 174 313 [email protected] www.ekumenia.fi

2

Rukoilkaa lakkaamatta Be ständigt

Aineistoa Kristittyjen ykseyden ekumeeniselle rukousviikolle Rukouspäiväjulistus ja raamatuntekstit 2008 Material för Ekumeniska böneveckan för kristen enhet Böndagsplakat och bibeltexter

Toimittajat / Redaktörer Heikki Huttunen, Veijo Koivula, Sirpa-Maija Vuorinen Suomennos englannista Mirja Sevón Svensk översättning Ragni Lantz Jan Edström

Suomen ekumeenisen neuvoston julkaisuja Ekumeniska rådet i Finlands publikationer LXXXV

3

Sisältö / Innehåll Herran rukous, ekumeeninen sanamuoto ..................................... 2 Rukousviikon evankeliumi / Böneveckans evangelium .............. 5 Sata vuotta yhteistä rukousta ........................................................ 6 Hundra år gemensam bön ............................................................. 7 Kahdeksan päivää ......................................................................... 8 De åtta dagarna ............................................................................. 9 Kristuksen rukous – ja kristittyjen ykseys.................................. 10 Kristi bön – och kristen enhet .................................................... 11 Ensimmäinen päivä ................................................................... 12 Dag 1 .......................................................................................... 13 Toinen päivä ............................................................................... 14 Dag 2 .......................................................................................... 15 Kolmas päivä .............................................................................. 16 Dag 3 .......................................................................................... 17 Neljäs päivä ................................................................................ 18 Dag 4 .......................................................................................... 19 Viides päivä ................................................................................ 20 Dag 5 .......................................................................................... 21 Kuudes päivä .............................................................................. 22 Dag 6 .......................................................................................... 23 Seitsemäs päivä .......................................................................... 24 Dag 7 .......................................................................................... 25 Kahdeksas päivä ......................................................................... 26 Dag 8 .......................................................................................... 27 Kaksi rukouspäivää .................................................................... 28 Två böndagar .............................................................................. 29 Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä ....................... 30 Plakat om två ekumeniska böndagar .......................................... 31 Rukouspäivien raamatuntekstit .................................................. 32 Bibeltexter för böndagar............................................................. 33 4

1. Tess. 5:12a, 13b – 18 Pyydämme teitä, veljet -- Eläkää rauhassa keskenänne. Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. 1 Thess 5:12a, 13b – 18 Vi vädjar till er, bröder --Håll fred med varandra. Vi uppmanar er, bröder: tala de oordentliga till rätta, uppmuntra de modfällda, stöd de svaga, ha tålamod med alla. Se till att ingen lönar ont med ont. Sträva alltid efter att göra gott, mot varandra och mot alla andra. Var alltid glada, be ständigt och tacka hela tiden Gud. Gör så, det är Guds vilja i Kristus Jesus.

5

Sata vuotta yhteistä rukousta Kristittyjen ykseyden ekumeeninen rukousviikko täyttää tammikuussa 2008 sata vuotta. Yhtenäistä aineistoakin viikolle on toimitettu jo neljänkymmenen vuoden ajan. Ekumeenisen rukousviikkoperinteen katsotaan alkaneen Yhdysvalloista. Episkopaalinen pappi Paul Wattson ehdotti rukousviikon sijoittamista ajanjaksoon 18–25. tammikuuta. Kahdeksan päivän rukousoktaavia vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 1908. Paul Wattsonin ehdottamat aloitus- ja päätöspäivämäärät olivat kaksi kirkollista muistopäivää. Rukousoktaavin sijoittaminen alkamaan läntisen tradition mukaisesta apostoli Pietarin piispanistuimen juhlan muistopäivästä (18.1.) ja päättymään apostoli Paavalin kääntymyksen muistopäivään (25.1.) liitti rukousviikkoon kiintoisaa symboliikkaa. Sata vuotta on kulunut ja yhä edelleen rukousviikko sijoittuu perinteiseen ajanjaksoon. Aloituspäivämäärään ei enää roomalaiskatolisessa perinteessä liity apostoli Pietarin piispanistuimen muistopäivää, sillä se on vuonna 1960 palautettu alkuperäiselle paikalleen helmikuun 22. päivään. Pietaria ja Paavalia kunnioitetaan Rooman kaupungin apostoleina ja sen kirkon perustajina. Ekumeenisissa yhteyksissä on tärkeää muistaa, että apostoli Pietaria pidetään myös Antiokian kirkon perustajana. Siellä Nasaretilaisen seuraajia alettiin Uuden testamentin mukaan kutsua kristityiksi, ja kaupungin piispanistuin on edelleen yksi ortodoksisen kirkon keskeisistä patriarkaateista. Rukousviikon 2008 aineiston on valmistellut yhdysvaltalainen ekumeeninen työryhmä. Juhlavuosi kertoo pitkästä rukousperinteestä, ja viikon keskeinen Raamatun lukukappale jatkuvasta rukouksesta. Rukoilkaa lakkaamatta on Paavalin ensimmäisestä kirjeestä tessalonikalaisille. Kehotukseen liittyy muitakin imperatiiveja, varhaisen kirkon kristityille annettuja käskyjä tai kehotuksia Jumalan mielen mukaiseen elämään. Rukous ei ole hurskaimmankaan ihmisen elämässä automaatio, se ei synny itsestään. Ihmisen luontainen itsekeskeisyys ja omavaraisuuden kuvittelu sekä toisaalta laiskuus johtavat siihen, että meitä täytyy kehottaa rukoukseen. Kristittyjen ykseyden rukousviikolla kohdistamme tämän kehotuksen nimenomaan rukoukseen ekumenian edistymisen ja syventymisen puolesta. Kehotamme itseämme ja toisiamme rukoilemaan kirkkojen puolesta, niiden yhteisen todistuksen ja palvelun puolesta, Kristuksen kirkon näkyvän ykseyden puolesta, erilaisten kristittyjen ja meidän yhteytemme puolesta. Rukous on olennainen asia kristittyjen ja kirkkojen elämässä. Rukous on myös asia, joka yhdistää meitä eri kirkkoihin kuuluvia, erilaisia kristittyjä. Vaikka meillä on opillisia erimielisyyksiä ja hengelliset perinteemme ovat vaihtelevat ja toisistaan poikkeavat, voimme rukousviikolla kokoontua yhteen, iloitsemaan eri traditioidemme rikkaudesta ja niiden yhteisestä keskuksesta, Kristuksesta erityisesti uskomme keskuksesta, Kristuksesta ja hänen tuomastaan pelastuksesta. Meillä Suomessa rukousviikkoa on vietetty 1950-luvulta alkaen, mutta säännöllisen viettämisen katsotaan alkaneen vuodesta 1964, jolloin Helsingin Vanhankirkon seurakunnassa järjestettiin rukousviikon tilaisuus. Mainituilla vuosikymmenillä rukousviikon tilaisuuksien järjestäminen vaati rohkeata pioneerihenkeä, sillä yhteistä rukousta eri kirkkokuntiin kuuluvien kesken ei kaikkialla pidetty suotavana. Epäluulot tässä suhteessa ovat enimmäkseen taaksejäänyttä ja voimme nyt iloiten kokoontua yhteen kiittämään ja rukoilemaan. Kristittyjen ykseyden rukousviikko on vakiinnuttanut asemansa. Viikon aikana kokoonnutaan ekumeenisiin jumalanpalveluksiin, kirkkovaelluksiin, konsertteihin ja tapahtumiin. Viikko on siis satavuotiaana virkeämpi kuin nuoruutensa päivinä. Tämä tosiasia on itsessään vahva todiste ykseyden puolesta rukoilemisen tehokkuudesta. 6

Hundra år av gemensam bön Böneveckan för kristen enhet eller Ekumeniska böneveckan fyller hundra år i januari 2008. I mer än fyrtio år har man sammanställt ett gemensamt material för böneveckan. Ekumeniska böneveckotraditionen anses ha börjat i USA. Episkopalprästen Paul Wattson föreslog att böneveckan skulle hållas 18-25 januari. Första gången denna böneoktav firades var 1908. Paul Wattson föreslog två kyrkliga minnesdagar som inramning av böneveckan. Enligt den västliga traditionen firades 18.1 till minne av aposteln Petrus tillträde som biskop och den 25.1 till minne av aposteln Paulus omvändelse, två mycket symbolrika högtidsdagar. Hundra år har förflutit och fortfarande hålls böneveckan den traditionella tidpunkten. Den första dagen till minne av aposteln Petrus biskopsinstallation, firas inte längre i den romersk-katolska traditionen. Den återförpassades 1960 till sin ursprungliga plats den 22 februari. Petrus och Paulus respekteras som apostlar av staden Rom och dess församlings grundare. I ekumeniska sammanhang är det viktigt att aposteln Petrus också anses vara grundare av församlingen i Antiokia. Där började man första gången kalla Nasaréns efterföljare kristna enligt Nya testamentet. Stadens biskopssäte är fortfarande ett av den ortodoxa kyrkans viktigaste patriarkat. Materialet för böneveckan 2008 har förberetts av en ekumenisk arbetsgrupp i Förenta staterna. Jubileumsåret berättar om en rik bönetradition och veckans centrala bibelord handlar om kontinuerlig bön. Be ständigt är Paulus uppmaning i första brevet till thessalonikerna. Till uppmaningen hör också andra imperativ, uppmaningar till den tidiga kyrkans kristna och att leva ett liv enligt Guds vilja. Bön är inte något automatiskt ens i en from människas liv, den uppstår inte av sig själv. Människans naturliga egoism, självtillräcklighet och lättja leder till att vi behöver uppmanas att be. Under ekumeniska böneveckan riktar vi denna uppmaning till bön för att ekumeniken skall främjas och fördjupas. Vi uppmanar oss själva och varandra att be för kyrkorna, deras gemensamma vittnesbörd och tjänst, för Kristi kyrkas synliga enhet, för olika kristna och för vår gemenskap. Bön är en viktig del av de kristnas och kyrkornas liv. Bön är också en sak som förenas oss kristna oberoende av vilken kyrka eller samfund vi tillhör. Trots att vi har skillnader i lära och våra andliga traditioner varierar och skiljer sig från varandra kan vi under böneveckan samlas gemensamt, glädjas över våra olika traditioners rikedom och deras centrum, Kristus, kärnan i vår tro, Kristus och den frälsning han berett oss. I vårt land har böneveckan firats sedan början av 1950-talet. Regelbundet har veckan firats sedan 1964 då församlingen i Helsingfors Gamla kyrka började ordna samlingar under böneveckan. Under denna tid krävdes mod och pionjäranda av arrangörerna, eftersom gemensam bön mellan kristna från olika kyrkosamfund inte av alla ansågs vara en god sak. Fördomar av detta slag är numera historia och vi kan idag med glädje samlas tillsammans för att tacka och be. Böneveckan för kristen enhet har etablerat sin ställning. Under veckan samlas många till gemensamma gudstjänster, kyrkvandringar, konserter och evenemang. Som hundraåring mår böneveckan alltså mycket bättre än i sin ungdom. Detta faktum är i sig ett starkt bevis för att det lönar sig att be om kristen enhet.

7

Yhdysvalloissa ekumeenisesti valmisteltu englanninkielinen aineisto on kokonaisuudessaan saatavissa internetissä esimerkiksi Suomen ekumeenisen neuvoston kotisivulta: www.ekumenia.fi. Aineistosta on suomennettu rukousviikon historian esittely ja kahdeksan päivän tekstit. Tässä vihkosessa julkaistaan viikon kahdeksan päivän raamatunkohdat selityksineen ja rukouksineen. Ekumeenisen rukousviikon historiaa voidaan tarkastella sadan vuoden perspektiivillä, mutta rukouspäivillä on noin neljänsadan vuoden historia takanaan. Vuonna 2008 rukouspäiväkäytäntö muuttuu niin, että neljän rukouspäivän sijaan vietetään kahta rukouspäivää. Lisää aiheesta sivulla 28. Rukous ykseyden puolesta on voimakkaimmillaan rukousviikon aikana, mutta sen täytyy lähteä myös virtaamaan arkielämäämme. Kristittyjen ykseys ei voi olla pelkästään inhimillisten ponnistusten hedelmää, vaan se on aina Pyhän Hengen työtä. Emme voi ihmisinä tuottaa tai järjestää sitä. Voimme lähteä liikkeelle ja luottaa siihen, että Henki näyttää kirkkovaelluksellemme suunnan ja vie meidät perille ykseyteen Kristuksessa ja toinen toistemme kanssa. Siunattua ekumeenista rukousviikkoa toivottaen Toimituskunta Kahdeksan päivää Rukousviikon aineiston kahdeksan päivän pohdintojen perustan muodostaa käsitys, että rukoileminen kristittyjen ykseyden – hengellisen ekumenian – puolesta on kaikkien muiden näkökohtien kivijalka pyrittäessä kristittyjen keskinäiseen ykseyteen.  Alkupohdinta esittelee ykseyden lahjana ja kutsuna kirkolle pohtien samalla, mitä merkitsee ykseyden puolesta "rukoileminen lakkaamatta".  Toinen päivä kutsuu meitä uskovina luottamaan Jumalaan ja kiittämään häntä ponnistellessamme ja rukoillessamme ykseyden puolesta. Meitä kehotetaan pitämään mielessä, että Pyhä Henki on se, joka johdattaa meitä ekumeenisella pyhiinvaelluksellamme.  Kolmannen päivän pohdinnan ytimenä on jatkuvan sisäisen kääntymyksen tarve sekä yksilöinä että seurakuntina.  Neljännen päivän otsikkona on Rukoilkaa aina oikeudenmukaisuuden puolesta. Se haastaa uskovat Kristus-keskeiseen rukoukseen, joka johtaa vastustamaan yhteisvoimin epäoikeudenmukaisuutta ja kohtaamaan kärsivän ihmiskunnan tarpeet. Kärsivällisyys ja sinnikkyys kulkevat uskovan elämässä käsi kädessä.  Viides päivä kutsuukin meitä rukoillen ottamaan huomioon sisartemme ja veljiemme tahdin ja rytmin erilaisuudet tavoitellessamme sitä yhteyttä, jota Kristus opetuslapsilleen haluaa.  Kuudennen päivän mietiskely rohkaisee rukoilemaan armoa toimia mielellään Jumalan työkaluna tässä sovinnon työssä.  Seitsemäs päivä valottaa, että opittuamme yhteisvoimin kohtaamaan ahdistuneita voimme itsekin oppia kulkemaan yhdessä rukoillen ja arvostamaan niitä monia eri tapoja, joilla uskovat kääntyvät tarpeineen Jumalan puoleen.  Kahdeksan päivän viimeinen pohdinta tutkiskelee, missä vaiheessa Hengen johtamaa matkaa kohti ykseyttä olemme. Meitä ja seurakuntiamme kutsutaan sitoutumaan uudelleen rukoukseen ja tavoittelemaan koko olemuksellamme Jumalan tahdon mukaista ykseyttä ja rauhaa. 8

Det engelska materialet som utarbetats ekumeniskt i Förenta staterna kan laddas ner från nätet genom en länk på Ekumeniska rådets hemsida www.ekumenia.fi. Av det digra materialet har böneveckans historiska presentation och de åtta dagarnas texter översatts till finska. Svenskspråkiga materialet kan i helhet hämtas från ERF:s hemsidor eller från: www.skr.org. I detta häfte publiceras de åtta dagarnas bibeltexter med förklaringar och böner. Ekumeniska böneveckans historia kan betraktas ur ett hundraårigt perspektiv, men böndagarna har ungefär fyrahundra års historia bakom sig. År 2008 förändras böndagspraxis så att i stället för fyra böndagar firas två böndagar. Ytterligare information på sidan 29. Bönen för enhet är starkast under böneveckan, men den måste också strömma ut i våra vardagsliv. Kristen enhet är inte bara en frukt av mänsklig strävan, den är alltid en frukt av den heliga Andens verk. Vi kan inte producera eller organisera fram den. Vi kan endast ge oss av i förtröstan på att Anden leder oss rätt på vår vandring och för oss fram till enheten i Kristus och med varandra. Med önskan om en välsignad ekumenisk bönevecka Redaktionskommittén De åtta dagarna Meditationerna i materialet för de åtta dagarna i årets bönevecka bygger på tanken att bön för kristen enhet, andlig ekumenik, är grundläggande för alla andra aspekter av de kristnas enhetssträvanden.  Inledningsmeditationen beskriver enhet som en gåva och en utmaning för kyrkan och väcker funderingar kring vad det innebär att be ständigt för enhet.  Dag 2 inbjuder kristna att lita på Gud och tacka när de verkar och ber för enhet, medvetna om att det är den heliga Anden som leder vår ekumeniska pilgrimsfärd.  Att våra hjärtan ständigt behöver omvändas, både individuellt och som kyrkor, fokuseras i den tredje betraktelsen.  Dag 4 har rubriken Be ständigt för rättvisa och utmanar kristna till Kristus-centrerad bön, som leder oss att samarbeta när vi reagerar inför orättvisor och behoven hos en lidande mänsklighet. Tålamod och uthållighet hör samman i det kristna livet.  Dag 5 uppmanar oss att vara ödmjukt medvetna om att våra systrar och bröder går i olika takt och rytm i strävan efter den enhet som Kristus önskar för sina lärjungar.  Meditationen för dag 6 uppmanar till bön om nåden att vara Guds villiga verktyg i försoningsarbetet.  Dag 7 påminner om att, precis som vi lärt oss att samarbeta inför andras nöd, borde vi också kunna lära oss att vandra tillsammans i bön och lära oss uppskatta de många olika sätt som kristna använder för att lägga fram sina behov inför Gud.  Den sista meditationen gör en lägesbestämning av var vi befinner oss på vår färd mot enhet, som är ledd av Anden, och kallar oss och våra kyrkor att överlåta oss på nytt till att helhjärtat be och sträva efter den enhet och fred som Gud vill.

9

Kristuksen rukous – ja kristittyjen ykseys Kasteessa sitoudumme seuraamaan Kristusta ja toteuttamaan hänen tahtonsa. Hän ilmaisi tämän tahtonsa seuraajilleen rukoilemalla yhteyttä, niin että muutkin alkaisivat uskoa häneen Jumalan lähettämänä. Jotkin kirkot ovat alkaneet puhua Jeesuksen ylimmäispapilliseen rukoukseen yhtyvästä rukouksesta "hengellisen ekumenian ilmaisuna" (spiritual ecumenism). Rukous on voimakkaimmillaan kristittyjen ykseyden rukousviikon aikana, mutta sen täytyy lähteä virtaamaan arkielämäämme. Oivallamme, ettei kristittyjen ykseys voi olla pelkästään inhimillisten ponnistusten hedelmää, vaan se on aina Pyhän Hengen työtä. Emme voi ihmisinä tuottaa tai järjestää sitä. Voimme ainoastaan ottaa sen vastaan lahjana Hengeltä sitten kun olemme itse valmiita sen vastaanottamiseen. Hengellinen ekumenia kutsuu hengellisten lahjojen vaihtoon, niin että se, mikä kustakin perinteestämme puuttuu, saa tarvitsemansa täydennyksen. Näin pystymme kulkemaan tunnustuskuntiemme ominaisleimojen ohi kaikkien lahjojen Antajan luo. Hämmästyttävää rukouksessa on, että se vaikuttaa ensimmäiseksi rukoilijaan itseensä. Rukous muokkaa omaa mieltämme ja sydäntämme etsiessämme tilaisuuksia soveltaa rukous käytäntöön, mikä on sen aitouden todellinen koetinkivi. Hengellinen ekumenia johtaa meidät muistojemme parantamiseen. Kohtaamme menneisyyden vaikeat tapahtumat, jotka nostavat esille kilpailevia tulkintoja siitä, mitä tapahtui ja miksi. Tästä seuraa, että voimme päästä meitä erottaneiden asioiden yli. Toisin sanoen hengellisen ekumenian päämäärä on kristittyjen ykseys, joka johtaa meidät toimimaan Jumalan kunniaksi. Jos uskovat mielivät seurata Jeesusta, heidän on työskenneltävä ja rukoiltava kristittyjen ykseyden puolesta. Kirkoilla on kuitenkin erilaisia näkemyksiä siitä näkyvästä ykseydestä, jonka puolesta rukoilemme. Joidenkin tavoitteena on täydellinen näkyvä ykseys, jossa seurakunnille ovat yhteisiä tunnustus, jumalanpalvelus ja sakramentit, todistus, päätöksenteko ja elämisen puitteet. Toiset tavoittelevat "sovitettua moninaisuutta", missä nykyiset kirkot ponnistelevat yhdessä esittääkseen maailmalle yhteneväisen todistuksen. On vielä niitäkin, jotka löytävät ykseyden pikemmin niistä näkymättömistä siteistä, jotka liittävät meidät Kristukseen ja toinen toiseemme; tässä korostuvat henkilökohtaiset tavat elää todeksi uskoaan maailmassa. Tässä viitekehyksessä rukous kristittyjen ykseyden puolesta on haastava. Se on rukous, joka saa muuttumaan oman sisimpämme, mutta samalla tunnustuksellisen identiteettimme. Perimmiltään se merkitsee sitä, että luovumme omasta tavastamme nähdä ykseys, ja alamme keskittyä näkemään, mitä Jumala kansalleen haluaa. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että luopuisimme omasta ainutlaatuisuudestamme, sillä ykseys ilmaisee itseään luontevasti moninaisuudessa. Juuri ykseys moninaisuudessa heijastaa rakkausyhteyden arvoitusta sellaisena kuin se ilmenee Jumalan omassa olemuksessa.

10

Kristi bön – och kristen enhet I vårt dop förbinder vi oss att följa Kristus och göra hans vilja. Hans vilja för lärjungarna uttrycktes i en bön för enhet för att andra skulle tro att han var den som Gud sänt. Bön som ansluter till Jesu bön för enhet har av en del kyrkor kommit att åberopas som ett uttryck för ”andlig ekumenik” (spiritual ecumenism). Denna bön är mest intensiv under Böneveckan för kristen enhet men behöver strömma vidare in i vårt vardagsliv. Vi inser att kristen enhet inte kan åstadkommas enbart genom mänsklig ansträngning utan alltid är ett verk av den heliga Anden. Som människor kan vi inte skapa eller organisera enheten. Vi kan bara ta emot den som en Andens gåva när vi själva är beredda att ta emot den. Andlig ekumenik leder till ett utbyte av andliga gåvor, så att det som saknas i en tradition kompletteras med det den behöver. Detta gör det möjligt för oss att gå bortom samfundsetiketterna till alla goda gåvors Givare. Det remarkabla med bön är att det första som påverkas är vi själva. Våra egna sinnen och hjärtan formas av bönen när vi försöker översätta bönen i handling, det sanna provet på dess äkthet. Andlig ekumenik leder till ett helande av våra minnen. Vi konfronterar de svåra händelser i det förflutna som givit upphov till skilda tolkningar av vad som hänt och varför. Det leder till att vi kan överskrida de gränser som skilt oss åt. Med andra ord är syftet med andlig ekumenik kristen enhet som leder oss till mission för Guds ära. Om de troende ska följa Jesus, måste de arbeta och be för kristen enhet. Kyrkorna har emellertid olika visioner om den synliga enhet som vi ber för. För somliga är målet full, synlig enhet, som förenar kyrkor och samfund i en gemensam bekännelse, liturgi och sakrament, vittnesbörd, beslutsfattande och strukturer. Andra söker en ”försonad mångfald”, där kyrkorna samverkar för att presentera ett entydigt vittnesbörd för världen. För ytterligare andra består enheten i de osynliga band som länkar oss till Kristus och varandra, med betoning på våra individuella sätt att leva ut vår tro i världen. I detta sammanhang är bön för kristen enhet en bön som utmanar. Det är bön som förändrar både vår personliga och vår konfessionella identitet. Till syvende och sist innebär det att vi är villiga att ge upp vår syn på enhet och i stället koncentrera oss på vad Gud vill för sitt folk. Detta innebär emellertid inte att vi gör oss av med vår särart, för enhet uttrycks naturligt i mångfald. Det är enhet i mångfald som speglar kärleksgemenskapens mysterium, som vi upplever den i Guds eget väsen.

11

Ensimmäinen päivä

Rukoilkaa lakkaamatta Rukoilkaa lakkaamatta (1. Tess. 5:17)

Jes. 55:6 – 9 Ps 34 1. Tess. 5:17 Luuk. 18:1 – 8

Etsikää Herraa, kun hänet vielä voi löytää. Minä käännyin Herran puoleen, ja hän vastasi minulle. Rukoilkaa lakkaamatta. Aina tulee rukoilla, koskaan lannistumatta.

Selitys Paavali kirjoittaa: "Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta." Hänen epistolansa on kirjoitettu uskolliselle yhteisölle, jota kuolema ahdistaa. Monet hyvät ja uskovat veljet ja sisaret ovat "nukkuneet pois", ennen kuin Herra on palannut herättämään kaikki kuolleet. Mitä näille uskollisille kuolleille tapahtuu? Mitä tapahtuu eläville? Paavali vakuuttaa heille, että kuolleet herätetään yhdessä elävien kanssa, ja kehottaa heitä "rukoilemaan lakkaamatta". Mitä tarkoittaa rukoileminen lakkaamatta? Löydämme tämän päivän teksteistä oivalluksia, jotka vastaavat kysymykseen. Meidän tulee etsiä Herraa koko elämämme ajan vakuuttuneina siitä, että etsivä löytää. Maanpaon aikana, kun kaikki vaikutti toivottomalta ja kuivalta, profeetta Jesaja julisti: "Etsikää Herraa kun hänet vielä voi löytää, huutakaa häntä avuksi, kun hän on lähellä." Maanpaossakin Herra on lähellä ja kehottaa kansaansa kääntymään hänen puoleensa rukoillen ja noudattaen hänen käskyjään, niin että kansa tulisi tuntemaan hänen armonsa ja anteeksiantonsa. Psalmi 34 vahvistaa profeetallisen vakaumuksen, että Herra vastaa niille, jotka häntä huutavat, ja lisää kutsuun rukoilla lakkaamatta myös kutsun ylistykseen. Evankeliumissa Luukkaan mukaan Jeesus kertoo opetuslapsilleen vertauksen leskestä hakemassa oikeutta tuomarilta, joka ei pelännyt Jumalaa eikä piitannut ihmisistä. Kertomus on muistuttamassa tarpeesta rukoilla lakkaamatta – "rukoilla koskaan lannistumatta" – ja luottamisesta siihen, että rukoukseen vastataan: "Tottahan sitten Jumala hankkii oikeuden valituilleen, jotka päivin ja öin huutavat häntä avuksi." Ykseyteen pyrkivinä kristittyinä pohdiskelemme näissä tekstinkohdissa "Jumalan tahtoa Kristuksen Jeesuksen omissa". Kristus itse elää meissä. Kutsustamme rukoilla lakkaamatta tulee osa hänen ikuista esirukoustaan Isälle: "että he kaikki olisivat yhtä, -- jotta maailma uskoisi--". Etsimämme ykseys on Kristuksen tahdon mukaista ykseyttä, ja kristittyjen ykseysrukouksen "oktaavin" vietto heijastaa raamatullista käsitystä täyttymyksestä: kerran rukoukseemme vastataan. Ykseys on Jumalan antama lahja kirkolleen. Se on myös uskoville esitetty kutsu elää lahjaa todeksi. Rukoileminen kristittyjen ykseyden puolesta on lähde, josta pulppuaa kaikki inhimillinen ponnistelu täyden näkyvän ykseyden ilmentämiseksi. Moninaisia ovat ne hedelmät, joita kristittyjen ykseyden rukousoktaavi on sadassa vuodessa tuottanut. Monet ovat myös ne esteet, jotka yhä erottavat toisistaan kristittyjä ja heidän seurakuntiaan. Meidän on oltava kestäviä rukouksessa, jotta voisimme lannistumatta etsiä Herraa ja hänen tahtoaan kaikessa, mitä teemme ja mitä olemme. Rukous

12

Ykseyden Herra, Isä, Poika ja Pyhä Henki; rukoilemme lakkaamatta, että voisimme olla yhtä niin kuin sinä olet yksi. Isä, kuule meitä, kun etsimme sinua. Kristus, vedä meidät ykseyteen, jota meille tahdot. Henki, auta, ettemme milloinkaan lannistuisi. Aamen.

13

Dag 1

Be ständigt Be ständigt (1 Thess 5:17)

Jes 55:6-9 Ps 34 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Luk 18:1-8

Sök Herren medan han låter sig finnas Jag sökte mig till Herren och han svarade mig Be ständigt Alltid be och inte ge upp

Kommentar Paulus skriver: ”Var alltid glada, be ständigt och tacka hela tiden Gud. Gör så, det är Guds vilja i Kristus Jesus.” Hans brev är skrivet till en grupp troende som är ängsliga inför döden. Många goda troende bröder och systrar har insomnat innan Herren kommit tillbaka för att föra alla in i sin uppståndelse. Vad kommer att hända med dessa troende som avlidit? Vad skall hända med de levande? Paulus försäkrar att de döda skall uppstå tillsammans med de levande och uppmanar dessa att ”be ständigt”. Vad innebär det att be ständigt? Vi hittar svar på denna fråga i dagens texter. Hela vårt liv skall ägnas åt att söka Herren i förvissning om att den som söker finner. Mitt under den babyloniska fångenskapen, när allt verkade hopplöst och torrt, förkunnar profeten Jesaja: ”Sök Herren medan han låter sig finnas, åkalla honom medan han är nära.” Även under exilen är Herren nära och vädjar till sitt folk att vända sig till honom i bön och följa hans bud, så att de kan erfara han nåd och förlåtelse. Psalm 34 bekräftar profetens övertygelse att Herren kommer att svara dem som ropar till honom. Den uppmanar inte bara till att be utan uppehåll utan också till att lova och ära Gud. I Lukasevangeliet undervisar Jesus sina lärjungar i liknelsen om änkan som sökte rättvisa hos en domare som varken fruktade Gud eller respekterade människor. Berättelsen tjänar som en påminnelse om behovet av ständig bön – att alltid be och inte ge upp – och om förtröstan på att bönen kommer att besvaras: ”Skulle då inte Gud låta sina utvalda få sin rätt, när de ropar till honom dag och natt?” I vår strävan efter kristen enhet reflekterar vi över dessa texter för att hitta ”Guds vilja i Kristus Jesus”. Det är Kristus som bor inom oss. Uppmaningen till oss att be ständigt blir en del av hans eviga bön till Fadern ”att de alla skall bli ett … för att världen skall tro …” Den enhet vi söker är enhet ”på det sätt som Kristus vill” och ”böneoktaven” för kristen enhet speglar den bibliska tanken om fullbordan, att en dag kommer vår bön att besvaras. Enhet är Guds gåva till kyrkan. Det är också en uppfordran till kristna att leva ut denna gåva. Bön för kristen enhet är källan till alla mänskliga ansträngningar att ge uttryck för full synlig enhet. Böneoktaven för kristen enhet har burit mycken frukt under sina hundra år. Men hindren som fortfarande skiljer kristna och deras kyrkor åt är också många. Om vi inte skall tappa modet måste vi be ständigt, så att vi kan söka Herren och hans vilja i allt vi gör och är. Bön Enhetens Herre, Fader, Son och helig Ande, vi ber ständigt att vi må bli ett, som du är en. Fader, hör oss när vi söker dig. Kristus, dra oss in i den enhet som är din vilja för oss. Heliga Ande, låt oss aldrig ge upp. Amen.

14

Toinen päivä

Rukoilkaa lakkaamatta, luottaen yksin Jumalaan Kiittäkää kaikesta. (1. Tess. 5:18)

1. Kun. 18:20 – 40 Ps. 23 1. Tess. 5: 12 – 18 Joh. 11: 17 – 44

Herra on Jumala. Herra on minun paimeneni. Kiittäkää kaikesta. Isä, minä kiitän sinua siitä, että olet kuullut minua.

Selitys Rukous on juurtunut luottamukseen, että Jumala on voimallinen ja uskollinen. Jumala yksin on se, joka pitää kaikkea käsissään, nykyisiä ja tulevia. Hänen sanansa on uskottava ja luotettava. Kertomus Eliasta Ensimmäisessä kuninkaiden kirjassa havainnollistaa vaikuttavasti Jumalan ykseyttä. Elia moittii luopioita, jotka palvovat Baalia saamatta vastauksia rukouksiinsa. Mutta kun Elia rukoilee Israelin ainoaa Jumalaa, vastaus on välitön ja ihmeellinen. Sen oivallettuaan kansa kääntää sydämensä takaisin Jumalan puoleen. Psalmi 23 on syvällinen luottamuksen ilmaus. Se kertoo ihmisestä, joka uskoo Jumalan johdattavan häntä ja pysyvän hänen rinnallaan myös elämän synkeydessä sekä lohduttomuuden ja sorron kohdatessa. Saatamme joutua olosuhteisiin, jotka voivat olla vaikeita, jopa mullistavia. Koemme ehkä epätoivon ja alistumisen hetkiä. Joskus koemme, että Jumala kätkeytyy. Mutta ei hän ole poissa. Hän on osoittava valtansa vapauttaa ihminen keskellä taistelua. Siksi kiitämme häntä joka tilanteessa. Lasaruksen kuolleista herättäminen on yksi Johanneksen evankeliumin hätkähdyttävimmistä tapahtumista. Se on osoitus Kristuksen vallasta katkaista kuoleman siteet, ja se enteilee uudesta luomakunnasta. Ihmisjoukon keskellä Jeesus rukoilee ääneen kiittäen Isäänsä niistä valtavista teoista, joita hän on tekevä. Jumalan pelastava työ täyttyy Kristuksessa, niin että kaikki uskovat. Ekumeeninen pyhiinvaellus on tie, jolla tajuamme Jumalan ihmeelliset teot. Kristilliset yhteisöt, jotka ovat joutuneet erilleen toisistaan, kokoontuvat yhteen. Ne löytävät ykseytensä Kristuksessa ja havahtuvat ymmärtämään, että ovat kukin osa yhtä seurakuntaa ja tarvitsevat toisiaan. Näky ykseydestä saattaa hämärtyä. Joskus sitä uhkaavat turhautuminen ja jännitteet. Esille saattaa nousta kysymys, olemmeko uskovina todella kutsuttuja pysymään yhdessä. Jatkuva rukouksemme kannattelee meitä katsoessamme Jumalaan ja luottaessamme häneen. Luotamme siihen, että hän tekee meissä edelleen työtä ja johdattaa meidät voittonsa valoon. Hänen valtakuntansa alkaa sovituksestamme ja ykseytemme lisääntymisestä. Rukous Koko luomakunnan Jumala, kuule lapsiasi, kun rukoilemme. Auta meitä säilyttämään uskomme ja luottamuksemme sinuun. Opeta meitä kiittämään kaikissa olosuhteissa, armoosi luottaen. Suo meille totuus ja viisaus, jotta kirkkosi nousisi yhtenä uuteen elämään. Sinä yksin olet toivomme. Aamen.

15

Dag 2

Be ständigt och lita på Gud allena Tacka hela tiden Gud (1 Thess 5:18)

1 Kung 18:20-40 Ps 23 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Joh 11:17-44

Det är Herren som är Gud Herren är min herde Tacka hela tiden Gud Fader, jag tackar dig för att du har hört mig

Kommentar Bön är rotad i förtröstan på att Gud är mäktig och trofast. Endast Gud är den som håller allt i sina händer, nutid och framtid. Guds Ord är trovärdigt och sant. Berättelsen om Elia i 1 Kung visar på ett övertygande sätt att Gud är den ende Guden. Elia läxar upp avfällingarna som dyrkar Baal som inte svarar på deras böner. Men när Elia ber till Israels ende Gud är svaret omedelbart och mirakulöst. När folket inser detta, vänder det tillbaka till Gud. Psalm 23 är en bekännelse om djup förtröstan. Den skildrar en människa som tror att Gud leder henne och förblir hos henne även i livets mörka stunder och i tider av förtvivlan och förtryck. Vi kan möta omständigheter som är svåra eller rentav turbulenta. Vi kan uppleva ögonblick av förtvivlan och uppgivenhet. Ibland känner vi att Gud är fördold. Men Gud är inte frånvarande. Gud vill bevisa sin befriande kraft mitt i vår mänskliga kamp. Därför tackar vi Gud under alla omständigheter. Uppväckandet av Lasaros från de döda är en av de mest dramatiska scenerna i Johannesevangeliet. Det är ett bevis på Kristi förmåga att bryta dödens bojor och en försmak av den nya skapelsen. Mitt bland människorna ber Jesus högt till Fadern och tackar honom för de mäktiga ting han kommer att uträtta. Guds frälsningsverk fullkomnas genom Kristus för att alla skall komma till tro. Den ekumeniska pilgrimsvandringen är ett sätt för oss att inse Guds märkliga gärningar. Kristna grupper som har varit åtskilda kommer samman. De upptäcker sin enhet i Kristus och börjar förstå att de tillhör en enda kyrka och behöver varandra. Visionen om enhet kan förmörkas. Ibland hotas den av besvikelser och spänningar. Man undrar om vi kristna verkligen är kallade att hålla samman. Vår ständiga bön stärker oss medan vi vänder blicken mot Gud och litar på Gud. Vi är förvissade om att Gud fortfarande verkar i oss och vill leda oss till ljus och seger. Gudsriket börjar med försoning och växande enhet mellan oss. Bön Skapelsens Gud, hör dina barns bön. Hjälp oss behålla vår tro och tillit till dig. Lär oss att vara tacksamma under allt och lita till din nåd. Ge oss sanning och vishet, så att din kyrka kan väckas till nytt liv i en enda gemenskap. Endast du är vårt hopp. Amen.

16

Kolmas päivä

Rukoilkaa lakkaamatta sydänten kääntymystä Ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja. (1. Tess. 5:14)

Joona 3:1 – 10 Ps 51:8 – 15 1. Tess. 5:14 Mark. 11:15 – 17

Niniven katumus. Luo minuun puhdas sydän. Rohkaiskaa arkoja. Rukouksen talo.

Selitys Ekumeenisen hankkeen alussa ja ytimessä voi havaita hellittämättömän kutsun katumukseen ja kääntymiseen. Meidän on silloin tällöin saatava tietää, kuinka voimme kutsua toisiamme työhön kristillisissä yhteisöissämme siten kuin Paavali meitä kutsuu ensimmäisessä kirjeessään tessalonikalaisille. Jos joku aiheuttaa hajaannusta, häntä on ojennettava; jos jotkut pelkäävät kaikkea, mikä vaikeaan sovinnontekoon saattaa sisältyä, heitä on rohkaistava. Miksi kätkeä tosiasiat? Jos kristittyjen kesken on hajaannusta, se johtuu myös haluttomuudesta antautua ekumeeniseen vuoropuheluun ja jopa yksinkertaisesti haluttomuudesta rukoilla ykseyden puolesta. Raamattu kertoo meille, kuinka Jumala lähetti Joonan ojentamaan Niniveä, ja kuinka koko kaupunki katui. Samalla tavoin kristillisten yhteisöjen on kuunneltava Jumalan sanaa ja kaduttava. Viime vuosisadan kuluessa meillä on riittänyt ykseyden profeettoja, jotka ovat tehneet kristityille tiettäväksi heidän uskottomuutensa, joka ilmenee hajaannuksena, ja muistuttaneet sovinnon tärkeydestä. Jeesuksen rajun temppelitapahtumiin puuttumisen valossa kutsu uskovien sovintoon voi todella saada meidät kyseenalaistamaan kapean itsetuntemuksemme. Meilläkin on suuri tarve puhdistautua. Meidän on saatava tietää, kuinka voimme pudistaa sydämistämme kaiken, mikä estää niitä olemasta todellisia rukouksen taloja, jotka välittävät kaikkien kansojen ykseydestä. Rukous Herra, sinä haluat meissä totuutta syvimpään saakka: sydäntemme kätkössä opetat meille viisautta. Opeta meitä rohkaisemaan toisiamme matkalla ykseyteen. Auta meidät sovintoon tarvittavaan kääntymykseen. Anna meille kaikille uusi, todella ekumeeninen sydän, sitä sinulta rukoilemme. Aamen.

17

Dag 3

Be ständigt om omvändelse Tala de oordentliga till rätta, uppmuntra de modfällda (1 Thess 5:14)

Jona 3:1-10 Ps 51:8-15 1 Thess 5:(12a)13b-18 Mark 11:15-17

Nineves ånger Skapa i mig, Gud ett rent hjärta Uppmuntra de modfällda Ett bönens hus

Kommentar Begynnelsen och hjärtat i det ekumeniska vågstycket är en tvingande kallelse till ånger och omvändelse. Ibland behöver vi veta hur vi skall tala varandra till rätta inom våra kristna sammanhang, precis som Paulus inbjuder oss att göra i Första brevet till thessalonikerna. Om den ene eller andre orsakar splittring bör han tillrättavisas. Om en del är rädda för allt som en svår försoningsprocess kan innebära, bör de uppmuntras. Varför dölja sanningen? Om det råder splittring mellan kristna så beror det även på bristande vilja att engagera sig i ekumenisk dialog eller bön för enhet, helt enkelt. Bibeln berättar om hur Gud sände Jona till Nineve och hur hela staden ångrade sig. På samma sätt måste kristna grupper lyssna till Guds Ord och ångra sig. Under det senaste århundradet har det inte rått någon brist på enhetsprofeter som uppmärksammat de kristna på den trolöshet som splittringen är bevis på och som erinrat dem om nödvändigheten av försoning. Mot bakgrund av Jesu kraftfulla ingripande i templet kan kallelsen till oss kristna att försonas allvarligt ifrågasätta vår inskränkta självbild. Även vi behöver verkligen renas. Vi behöver veta hur vi kan rena våra hjärtan från allt som hindrar dem att vara ett verkligt bönens hus som värnar om alla folks enhet. Bön Herre, du vill att vi skall vara sanna djupt inom oss. I vårt hjärtas fördolda lär du oss vishet. Lär oss att uppmuntra varandra på vägen mot enhet. Visa oss den omvändelse som krävs för försoning. Vi ber dig, ge var och en av oss ett nytt och sant ekumeniskt hjärta. Amen.

18

Neljäs päivä

Rukoilkaa aina oikeudenmukaisuuden puolesta Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. (1. Tess. 5:15)

1. Moos. 3:1 – 12 Ps 146 1. Tess. 5:12 – 18 Matt. 5:38 – 42

Jumala kuulee israelilaisten huudon. Herra hankkii oikeutta sorretuille. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Älkää tehkö pahalle vastarintaa.

Selitys Jumalan kansana meitä kutsutaan yhdessä rukoilemaan oikeudenmukaisuuden puolesta. Jumala kuulee sorrettujen, puutteenalaisten, orpojen ja leskien huudot. Jumala on oikeudenmukaisuuden Jumala ja vastaa Poikansa, Jeesuksen Kristuksen kanssa, joka käskee meidän tehdä yhdessä rauhan, ei väkivallan työtä. Paavalikin korostaa tätä sanoessaan "Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille." Uskovat rukoilevat lakkaamatta oikeudenmukaisuuden puolesta, että jokainen saisi ihmisarvoisen kohtelun ja löytäisi oman paikkansa tästä maailmasta. Yhdysvalloissa afrikkalaisten epäoikeudenmukainen orjuuttaminen päättyi vasta verisen sisällissodan myötä, jota seurasi valtion tukeman rotuerottelun vuosisata. Jopa kirkkoja eroteltiin ihonvärin perusteella. Surullista kyllä rasismi ja muut kiihkoilun muodot, kuten vieraan pelko, ovat yhä sitkeässä amerikkalaisessa arjessa. Kuitenkin kirkkojen – erityisesti afro-amerikkalaisten kirkkojen ja niiden ekumeenisten kumppaneiden – ponnistelujen kautta ja erityisesti pastori, tohtori Martin Luther Kingin väkivallattoman vastarinnan ansiosta Amerikan lakiin sisällytettiin kansalaisoikeuksien kuuluminen kaikille. Kingin syvällinen vakaumus, että ainoastaan Kristuksen rakkauden kaltainen rakkaus todella voittaa vihan ja saa aikaan yhteiskunnan muutoksen, innoittaa yhä uskovia vetäen heitä ponnistelemaan yhteisvoimin oikeudenmukaisuuden puolesta. Tohtori Kingin syntymäpäivä on Yhdysvalloissa kansallinen vapaapäivä. Joka vuosi se osuu joko juuri ennen kristittyjen ykseyden rukousviikkoa tai juuri samaan aikaan sen kanssa. Jumala kuuli israelilaisten huudot ja vastasi niihin. Jumala kuulee yhä kaikkien sorrettujen huudot ja vastaa niihin. Jeesus muistuttaa meille, että Jumalan oikeudenmukaisuus niveltyy hänen omaan haluunsa uhrata oma turvallisuutensa, oma voimansa ja arvovaltansa, jopa elämänsä tuodakseen maailmaamme oikeuden ja sovituksen, joiden kautta kaikkia ihmisiä kohdellaan tasavertaisesti yhtä arvokkaina ja ainutlaatuisina. Ainoastaan silloin, kun kuulemme sorrettujen huudot ja vastaamme niihin, voimme kulkea yhdessä eteenpäin matkalla ykseyteen. Tämä koskee myös ekumeenista liikettä, jossa meitä saatetaan vaatia kulkemaan "toinenkin virsta" osoittaessamme valmiutta kuunnella toinen toisiamme, torjua kostonhalu ja tehdä laupeudentöitä. Rukous Herra Jumala, sinä loit ihmiskunnan, miehet ja naiset, Jumalan kuviksi. Rukoilkaamme lakkaamatta, yksissä tuumin ja yksimielisesti, niin että maailmamme nälkää näkevät tulevat ravituiksi; että sorretut päästetään vapauteen ja että kaikkia ihmisiä kohdellaan arvokkaasti. Olkaamme sinun työkalujasi tehdessämme tästä kaipuusta todellisuutta. Pyydämme tätä Jeesuksen Kristuksen, Herramme nimessä. Aamen. 19

Dag 4

Be ständigt för rättvisa Se till att ingen lönar ont med ont. Sträva alltid efter att göra gott, mot varandra och mot alla andra (1 Thess 5:15)

2 Mos 3:1-12 Ps 146 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Matt 5:38-42

Gud hör israeliternas rop Herren ger de förtryckta deras rätt Se till att ingen lönar ont med ont Värj er inte mot det onda

Kommentar Som Guds samlade folk är vi kallade att be för rättvisa. Gud hör ropen från de förtryckta, de nödlidande, den föräldralösa och änkan. Gud är en rättvis Gud och svarar genom sin Son Jesus Kristus, som manar oss att arbeta tillsammans i enhet med fred, inte med våld. Paulus betonar också detta med orden: ”Se till att ingen lönar ont med ont. Sträva alltid efter att göra gott, mot varandra och mot alla andra.” Kristna ber ständigt för rättvisa, för att varenda människa ska behandlas värdigt och få sin rättmätiga del i denna värld. I USA krävdes det ett blodigt inbördeskrig för att få slut på slaveriet, och därefter följde ett sekel av statligt sanktionerad rasism. Till och med kyrkorna var segregerade efter hudfärg. Sorgligt nog dröjer rasism och fördomar av andra slag, till exempel främlingsfientlighet, fortfarande kvar i det amerikanska samhället. Ändå var det tack vare kyrkorna, i synnerhet de afroamerikanska och deras ekumeniska partner och allra mest tack vare det ickevåldsmotstånd som pastor Martin Luther King Jr ledde, som mänskliga rättigheter för alla lagfästes i Amerika. Hans djupa övertygelse att endast Kristus-lik kärlek kan övervinna hatet och förvandla samhället fortsätter att inspirera kristna och samla dem till kamp för rättvisa. Kings födelsedag är en nationell helgdag i USA och uppmärksammas sedan några år även i Sverige. Den infaller antingen alldeles före eller under Böneveckan för kristen enhet (i år den 21 januari). Gud hörde och besvarade israeliternas rop. Gud lyssnar fortfarande och besvarar ropen från alla som är förtryckta. Jesus påminner oss om att Guds rättvisa uttrycks i hans villighet att offra sin egen trygghet, sin egen makt och prestige, ja, till och med sitt liv för att ge vår värld den rättvisa och försoning som gör att alla människor behandlas likvärdigt. Det är bara när vi hör och besvarar de förtrycktas rop som vi kan göra gemensamma framsteg på vägen mot enhet. Detta gäller även för den ekumeniska rörelsen, där vi kan nödgas gå ”en extra mil” i vår önskan att lyssna på varandra, förkasta oförsonlighet och handla i kärlek. Bön Herre vår Gud, du skapade mänskligheten, kvinnor och män, till din avbild. Må vi be ständigt och med ett sinne och hjärta att de hungrande i vår värld skall bli mättade, de förtryckta befriade, alla människor värdigt behandlade. Låt oss få vara dina redskap i förverkligandet av denna längtan. Vi ber om detta i Jesu Kristi namn. Amen.

20

Viides päivä

Rukoilkaa lakkaamatta kärsivällisin sydämin Olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. (1. Tess. 5:14).

2. Moos. 17:1 – 4 Ps. 1 1. Tess. 5: 12 – 18 Luuk. 18:9 – 14

Miksi? Antaa hedelmän ajallaan. Olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Nöyrä rukous.

Selitys Emme voi suhtautua omahyväisesti kristittyjen väliseen hajaannukseen, ja olemme oikeutetusti kärsimättömiä odottaessamme sovinnon päivää. Mutta meidän on oltava tietoisia myös siitä, että ekumeeniset ponnistelut eivät etene kaikkialla samaan tahtiin. Jotkut etenevät suurin harppauksin, toiset ovat varovaisempia. Kuten Paavali kehottaa: meidän on oltava kärsivällisiä kaikkia kohtaan. Rukoilevan fariseuksen tavoin saatamme helposti mennä Jumalan eteen kaiken oikein tekevän ylimielisellä asenteella: "Minä en ole niin kuin nuo muut." Silloin, kun tunnemme houkutusta moittia seurakuntamme jäseniä tai ekumeeniseen vuoropuheluumme osallistuvia hitaudesta tai huolimattomuudesta, kehotus kärsivällisyyteen on tärkeä ja oikeaan aikaan tullut varoitus. Joskus kärsimättömyytemme kohdistuu Jumalaan. Toisinaan kyselemme häneltä kuin ihmiset autiomaassa: miksi meidän on jatkettava tätä vaivalloista matkaa, jos siitä ei ole mitään hyötyä? Pysykäämme luottavaisina. Jumala vastaa rukouksiimme omalla tavallaan ja omalla ajallaan. Hän luo uusia tapoja kohdata tämän päivän tarpeet ja saattaa uskovia yhteen. Rukous Herra, tee meistä opetuslapsiasi, vastaanottavaisia sanallesi, päivin ja öin. Anna meille toivo satokauden hedelmistä, kun matkaamme kohti ykseyttä. Rukoilemme sinua: kun ennakkoluulot ja epäilys näyttävät pääsevän vallalle, anna meille nöyrää kärsivällisyyttä, joka on välttämätöntä sovinnon kannalta. Aamen.

21

Dag 5

Be ständigt med tålmodigt hjärta Ha tålamod med alla (1 Thess 5:14)

2 Mos 17:1-4 Ps 1 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Luk 18:9-14

Varför? Bära frukt i rätt tid Ha tålamod med alla En ödmjuk bön

Kommentar Vi kan inte vara likgiltiga inför de kristnas splittring och vi väntar med rätta otåligt på att försoningens dag skall komma. Men vi måste också vara medvetna om att ekumeniska insatser inte stöttas på samma sätt överallt. En del går framåt med stora kliv, andra tar det mer försiktigt. Vi måste följa Paulus uppmaning att vara tålmodiga mot alla. Liksom den bedjande farisén är det lätt för oss att komma inför Gud med det högmod som är typiskt för dem som gör allt på rätt sätt: ”Jag är inte som andra människor.” Om vi ibland frestas att fördöma trögheten eller brådskan hos medlemmar i vår kyrka eller bland dem vi för ekumenisk dialog med, så är uppmaningen att ha tålamod en viktig varning i rätt tid. Ibland är det mot Gud vi visar otålighet. I likhet med folket i öknen ifrågasätter vi ibland Gud. Varför måste vi fortsätta denna smärtsamma färd, om det inte tjänar något till? Låt oss bevara tillförsikten. Gud besvarar våra böner hur och när han vill. Han kommer att skapa nya vägar att möta dagens behov av kristen sammanhållning. Bön Herre, gör oss till dina lärjungar så att vi aktar på ditt Ord dag och natt. På vår färd mot enhet, ge oss hopp om frukt i rätt tid. När fördomar och misstänksamhet verkar dominera ber vi dig om den ödmjukhet och det tålamod som behövs för försoning. Amen.

22

Kuudes päivä

Rukoilkaa jatkuvasti armoa työskennellä Jumalan kanssa Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. (1. Tess. 5:16)

2. Sam. 7:18 – 29 Ps. 86 1. Tess. 5: 12 – 18 Luuk. 10:1 – 24

Daavidin kiitosrukous. Herra, kuule rukoukseni. Iloitkaa aina. Seitsemänkymmenenkahden opetuslapsen lähettäminen.

Selitys Rukouksessa sopeutamme tahtomme Jumalan tahtoon osallistuen siten hänen tarkoitusperiensä toteuttamiseen. Uskovina tarvitsemme Pyhää Henkeä muuttamaan sydämiämme, niin että saamme armon työskennellä yhdessä Jumalan kanssa, olla osa hänen lähetystehtäväänsä ja ykseyden tavoitettaan. Kun rukoilemme lakkaamatta, olemme tietoisia siitä, että "sadonkorjuuseen tarvitaan lisää väkeä". Monissa ekumeenisissa kokoontumisissa ja erityisesti Yhdysvaltain vuotuisessa kristittyjen ykseyden kansallisessa työkokouksessa tunnustetaan, että jos ekumeenisen liikkeen on tarkoitus kukoistaa tänään ja vielä tulevan sukupolven aikana, mukaan on saatava enemmän nuoria. Tarvitsemme lisää työntekijöitä kokemaan rukoilemisen ilon ja olemaan osa Jumalan työtä. Kuudennen päivän tekstit antavat meille välähdyksen siitä, mitä ilosanoman hyväksi työskentely merkitsee. Daavid kysyy ällistyneenä siitä, että hänellä olisi osa valtavan Herran temppelin rakennussuunnitelmassa: "Voiko tällaista tulla ihmisen osaksi?" Sitten hän päättelee: "Sinä, Herra, olet siunannut palvelijasi sukua, ja niin sillä on aina oleva siunaus." Psalminkirjoittaja rukoilee: "Herra, neuvo minulle tiesi, että noudattaisin sinun totuuttasi. Paina sydämeeni syvälle pyhä pelko nimeäsi kohtaan. Herra, minun Jumalani, sinua minä kiitän koko sydämestäni, iäti minä kunnioitan nimeäsi." Seitsemääkymmentäkahta opetuslastaan lähettäessään Jeesus vahvistaa, että kaikki, jotka ovat tulleet uskoon hänen opetuslastensa ja heidän sanansa kautta, saavat julistaa maailmalle hänen rauhaansa ja uutista siitä, että "Jumalan valtakunta on tullut lähelle". Opetuslasten palatessa torjunnasta huolimatta riemuissaan Jeesus iloitsee heidän menestyksestään, kun pahat henget alistuvat hänen nimessään. Viesti kuuluu: älä milloinkaan lopeta, älä milloinkaan luovuta. Jumala tahtoo kansansa olevan yhtä. Meitä kehotetaan kuten Tessalonikan kristittyjä "iloitsemaan aina" ja "rukoilemaan lakkaamatta", luottaen siihen, että kun sitoudumme kokosydämisesti työskentelemään Jumalan kanssa, hänen ykseyden tavoitteensa toteutuu lopulta. Rukous Herra Jumala, olemuksesi täydellisessä ykseydessä säilytä sydämissämme niin palava ykseyden halu ja toivo, ettemme koskaan lakkaa ponnistelemasta ilosanomasi puolesta. Pyydämme tätä Jeesuksen Kristuksen, Herramme kautta. Aamen.

23

Dag 6

Be ständigt om nåd att arbeta med Gud Var alltid glada, be ständigt (1 Thess 5:16)

2 Sam 7:18-29 Ps 86 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Luk 10:1-24

Davids lovprisning och glädje Herre, hör mig Var alltid glada Utsändningen av de sjuttiotvå

Kommentar När vi ber anpassar vi vår vilja till Guds och hjälper därmed till att fullborda Guds avsikt. Vi behöver den heliga Anden för att förändra de troendes hjärtan, så att vi undfår den nåd som behövs för att samarbeta med Gud och delta i Guds mission och uppnå den enhet Gud vill. När vi ständigt ber om detta blir vi medvetna om att det behövs ”fler arbetare till skörden”. Vid många ekumeniska samlingar, i synnerhet vid den nationella konferens för kristen enhet som hålls årligen i USA, inser man att fler unga behöver lockas med i den ekumeniska rörelsen, om den skall blomstra i dag och i nästa generation. Vi behöver fler arbetare som upplevt glädjen i att be för delaktighet i Guds verk. Texterna för dag 6 ger oss insikt om vad det innebär att arbeta i evangeliets tjänst. Häpen över att han kan få vara med i planeringen av ett magnifikt tempelbygge åt Herren, frågar David: ”Kan Gud verkligen ta sin boning på jorden?”. Sedan avslutar han med: ”Jag ber dig välsigna min ätt så att den alltid består inför dig.” Psalmisten ber: ”Visa mig, Herre, din väg, så att jag kan vandra i din sanning. Lär mig att helhjärtat vörda ditt namn. Jag vill tacka dig, Herre, min Gud, av allt mitt hjärta och alltid ära ditt namn.” När Jesus skickar ut de sjuttiotvå, bekräftar han att hans fred och nyheten att ”Guds rike är snart hos er” skulle förkunnas i hela världen genom hans lärjungar och genom dem som kom till tro på honom genom deras ord. När de återvänder i glädje, trots motgångar, gläds Jesus över att de lyckats betvinga demoner i hans namn. Budskapet är att aldrig sluta, aldrig ge upp. Gud vill att Guds folk ska vara ett. Liksom de kristna i Thessalonike uppmanas vi att ”alltid vara glada” och att ”be ständigt” i förtröstan att när vi överlåter oss själva helt till att verka med Gud så kommer målet om den enhet som Gud avser äntligen att uppfyllas. Bön Herre, vår Gud, vars väsen är fullkomlig enhet, låt våra hjärtan brinna av längtan och hopp om enhet, så att vi aldrig slutar arbeta för evangeliets skull. Vi ber om detta genom Jesus Kristus, vår Herre. Amen.

24

Seitsemäs päivä

Rukoilkaa, mitä tarvitsette -- tukekaa heikkoja (1. Tess. 5:14).

1. Sam. 1:9 – 20 Ps. 86 1 Tess. 5: 12 – 18 Luuk. 11: 5 – 13

Hanna rukoilee poikaa. Kuule huutoni. Kehotamme teitä -- tukekaa heikkoja. Pyytäkää, niin teille annetaan.

Selitys Kykenemättömänä saamaan lasta ja suuresti ahdistuneena Hanna rukoili Jumalalta poikaa. Pian hänen rukouksiinsa vastattiin ja syntyi Samuel (nimi merkitsee 'olen pyytänyt häntä Herralta'). Luukkaan evankeliumista voimme lukea, että Jeesus itse kehottaa: "pyytäkää, niin teille annetaan". Saamme kääntyä tarpeinemme Jumalan puoleen rukouksessa. Vastaus ei ehkä ole se, mitä odotamme, mutta aina Jumala vastaa. Rukouksen voima on valtava – varsinkin silloin, kun rukoukseen liittyy palvelu. Evankeliumeista tiedämme, että Kristus tahtoo meidän rakastavan ja palvelevan toisiamme. Paavalin kirjeessä tessalonikalaisille palveluteema otetaan esille käskymuodossa: "tukekaa heikkoja". Meistä ei tunnu mahdottomalta vastata ekumeenisesti käytännön tasolla ihmisten heikkouteen ja ahdistukseen; eri perinteitä edustavat kirkot työskentelevät usein käsi kädessä. Mutta joissakin tilanteissa niiden todistusta heikentää huomattavasti niiden hajaannus. Kun haluamme rukoilla yhdessä, suhtaudumme toisinaan hyvin epäilevästi muiden kuin oman perinteemme mukaisiin rukouksen muotoihin: roomalaiskatolilaisten rukouksiin, jotka osoitetaan Jumalalle pyhimysten tai Jeesuksen äidin Marian kautta; ortodoksisiin liturgiarukouksiin; helluntaikirkon rukouksiin; protestanttisiin vapaamuotoisiin rukouksiin, jotka osoitetaan suoraan Jumalalle arkisin sanakääntein. Eri rukousmuotojen lisääntyvästä arvostuksesta on kuitenkin näkyvissä merkkejä. Amerikkalaisissa kirkoissa kokemus helluntailiikkeen uudistuksesta on johtanut myös suurempaan rukouksen voiman arvostukseen, ja helluntailaiset ovat alkaneet kotiutua paremmin ekumeeniseen liikkeeseen. Ortodoksisten kirkkojen kanssa käydyt keskustelut Kirkkojen maailmanneuvostossa ovat lisänneet toisenlaisten rukousmuotojen arvostusta. Epäilemättä luottamus rukouksen voimaan on yhteinen kaikille perinteille, ja sillä on suuret mahdollisuudet jouduttaa kristittyjen ykseyttä – heti kun pystymme ymmärtämään ja ylittämään erilaisuutemme. Meidän tulisi rukouksen hengessä tukea niitä keskusteluja, joilla pyritään käsittelemään kirkkojemme erovaisuuksia, jotka estävät meitä tulemasta yhtenä Herran pöytään. Muisto- ja kiitosrukouksen lausuminen yhdessä olisi suuri harppaus matkalla kohti ykseyttä. Rukous Auta meitä, Herra, olemaan todella yhtä, kun rukoilemme maailmamme paranemisen sekä kirkkojemme hajaannuksen päättymisen ja oman itsemme eheytymisen puolesta. Luottakaamme siihen, että sinä kuulet ja vastaat meille. Jeesuksen nimessä. Aamen.

25

Dag 7

Be om vad ni behöver Stöd de svaga (1 Thess 5:14)

1 Sam 1:9-20 Ps 86 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Luk 11:5-13

Hanna ber om en son Lyssna till min bön Vi uppmanar er … stöd de svaga Be, så skall ni få

Kommentar Barnlös och mycket bedrövad bad Hanna Gud om en son. I sinom tid besvarades hennes bön och Samuel (som betyder ”jag bad Herren om honom”) föddes. I Lukasevangeliet läser vi att Jesus själv säger till oss att ”be, så skall ni få”, och när vi är i trångmål, vänder vi oss till Gud i bön. Svaret är kanske inte det vi väntat, men Gud svarar alltid. Bönens kraft är enorm, särskilt när den kopplas till tjänst. Vi vet genom evangelierna att Kristus vill att vi skall älska och tjäna varandra. I Paulus brev till thessalonikerna tas temat om tjänst upp med befallningen: ”stöd de svaga”. Det är inte omöjligt för oss att ge ett ekumeniskt och praktiskt svar på människors behov eller nöd; olika kyrkor arbetar ofta tillsammans. Men deras vittnesbörd försvagas allvarligt av deras splittring i vissa situationer. När vi vill be tillsammans är vi ibland mycket misstänksamma inför de olika sätt att be som vi möter i andra kyrkotraditioner än vår egen: romerska katolikers bön som riktas till Gud genom helgonen eller Maria, Jesu moder, de ortodoxas liturgiska böner, pingstvännernas sätt att be eller protestanternas spontana böner som tilltalar Gud direkt, på ett vardagligt språk. Det finns emellertid tecken på en ny inställning till olika sätt att be. I amerikanska kyrkor har upplevelsen av pingstväckelsen även lett till en större uppskattning av bönens kraft, och pingstvännerna har börjat känna sig mera hemma i den ekumeniska rörelsen. Diskussioner med de ortodoxa kyrkorna inom Kyrkornas Världsråd har lett till större uppskattning av varandras sätt att be. Utan tvivel delar alla våra kyrkor och samfund tilltron till bönens kraft, något som kan främja och berika den kristna enhetens sak – om vi bara förstår varandra och övervinner våra skiljaktigheter. Vi bör be för och stödja de dialoger som försöker ta upp de skillnader mellan våra kyrkor som hindrar oss från att komma samman vid Herrens bord. Om vi tillsammans kunde be denna åminnelse- och tacksägelsebön skulle ett stort steg kunna tas på vägen mot enhet. Bön Hjälp oss, Herre, att verkligen vara ett när vi ber för världens helande, för helande av splittringen i våra kyrkor och i oss själva. Hjälp oss att inte tvivla på att du hör och vill svara oss. I Jesu namn. Amen.

26

Kahdeksas päivä

Rukoilkaa lakkaamatta, että he olisivat yhtä Eläkää rauhassa. (1. Tess. 5:13)

Jes. 11:6 – 13 Ps 122 1. Tess. 5:12 – 18 Joh. 17:6 – 24

Susi kulkee karitsan kanssa. Vallitkoon rauha muureillasi. Eläkää rauhassa keskenänne. Jotta he olisivat yhtä.

Selitys Jumala tahtoo, että ihmiset eläisivät rauhassa keskenään. Rauha ei ole pelkästään sodan tai selkkausten puuttumista; Jumalan tahdon mukainen shalom on rauhaa, joka nousee sovitetun ihmiskunnan keskuudesta, ihmisperheestä, joka osallistuu rauhaan ja tekee siitä näkyvän. Se on rauhaa, jonka vain Jumala voi antaa. Jesajan kuva sudesta karitsan kanssa, pantterista pikkupojan vierellä tarjoaa kuvitteellisen välähdyksen siitä tulevaisuudesta, jota Jumala meille tahtoo. Koska shalom ei ole mitään sellaista, jonka voimme luoda omin avuin, meitä kutsutaan olemaan Herran rauhan työkaluja, Jumalan sovittavan työn tekijöitä. Rauha samoin kuin ykseyskin on lahja ja kutsumus. Jeesuksen opetuslapsilleen antama kehotus ykseyteen ei saanut käskyn eikä vaatimuksen muotoa. Se sai rukouksen muodon: sanat kohosivat Isän eteen Jeesuksen kuolemaa edeltävänä yönä. Se on rukous, joka nousee hänen sydämensä ja tehtävänsä syvyyksistä, kun hän valmistelee opetuslapsiaan kaikkeen tulevaan: Isä, jotta he kaikki olisivat yhtä. Juhliessamme kristittyjen ykseyden rukousviikon 100-vuotista taivalta mielessämme satojen vuosien rukoukset sekä ikävä ja pyrkimys kristittyjen ykseyteen, meidän on hyvä katsastaa, missä kohdin tätä Hengen johtamaa matkaa olemme. On aika antaa kiitokset monista ykseyden puolesta rukoilemisen hedelmistä. Monin paikoin vihamielisyys ja väärinkäsitykset ovat saaneet väistyä kristittyjen ja kristillisten yhteisöjen keskinäisen kunnioituksen ja ystävyyden tieltä. Uskovat, jotka ovat kokoontuneet rukoilemaan ykseyden puolesta, ovat usein yhdessä todistaneet evankeliumin hengessä, palvellen puutteenalaisimpia rinta rinnan. Vuoropuhelu on edistänyt siltojen rakentamista ja ymmärrystä; se on hälventänyt meitä erottaneita opillisia erimielisyyksiä. Silti on myös katumuksen aika, sillä hajaannuksessamme meidät tuomitsee yhä Jeesuksen ylimmäispapillinen rukous ja Paavalin kehotus, että meillä olisi rauha keskenämme. Aikamme kristittyjä erottavat yleisesti monet asiat: jatkuvien opillisten erimielisyyksien lisäksi kiistelemme usein keskenämme moraalisista ja eettisistä kysymyksistä sekä sotaan ja rauhaan liittyvistä asioista: Kullakin on oma kantansa ajankohtaisiin asioihin, joista on lausuttava julkinen mielipide. Sisäisesti hajaantuneina ja riidoissa keskenämme emme pysty vastaamaan ylevään kutsuun olla Jumalan tahdon mukaisen ykseyden ja rauhan ilmentäjiä ja työkaluja. Mitä siis sanomme? On syytä iloita ja syytä surra. On aika antaa kiitokset niille menneille sukupolville, jotka ovat antautuneet kokosydämisesti sovinnon palvelukseen, ja on aika sitoutua uudelleen olemaan Kristuksen tahdon mukaisen ykseyden ja rauhan tekijöitä. On myös aika miettiä uudelleen, mitä merkitsee rukoileminen lakkaamatta, sanoin ja teoin, kirkkojemme elämän kautta.

Rukous Herra, tee meidät yhdeksi: yhdeksi sanoissa, niin että eteesi kohoaisi yksi kunnioittava rukous; yhdeksi ykseysikävässämme ja oikeudenmukaisuuden tavoittelussamme; yhdeksi

27

rakkaudessa, niin että sinua palvelemalla palvelisimme sisaristamme ja veljistämme vähäisimpiä; yhdeksi kaipuussa nähdä kasvosi. Herra, tee meidät yhdeksi sinussa. Aamen.

28

Dag 8

Be ständigt att de alla skall bli ett Håll fred med varandra (1 Thess 5:13b)

Jes 11:6-13 Ps 122 1 Thess 5:(12a) 13b-18 Joh 17:6-24

Vargen skall bo med lammet Frid vare inom dina murar Håll fred med varandra Att de alla skall bli ett

Kommentar Gud vill att alla människor ska leva i fred med varandra. Denna fred är inte bara avsaknad av krig eller konflikt; den shalom som Gud önskar uppstår ur en försonad mänsklighet, en mänsklig familj som har del i och förkroppsligar den fred som endast Gud kan ge. Jesajas bild av vargen som bor med lammet och pantern som ligger intill killingen ger oss en fantasifull bild av den framtid som Gud önskar för oss. Fastän denna shalom inte är något vi kan skapa på egen hand, är vi kallade att vara redskap för Herrens fred, hantverkare i Guds försoningsbygge. Fred är liksom enhet en gåva och en kallelse. Jesu vädjan om enhet bland hans lärjungar formades inte som ett påbud eller ett önskemål. Den formades till en bön med ord som lyftes fram inför Fadern natten innan Jesus dödades. Det är en bön som stiger upp ur djupet av hans hjärta och hans sändning när han förbereder lärjungarna på allt som skall komma: Fader, må de alla bli ett. När vi uppmärksammar hundraårsjubileet av Böneoktaven/Böneveckan för kristen enhet och firar det mot bakgrund av seklers längtan efter, bön för och initiativ till kristen enhet, bör vi med rätta tänka efter var vi befinner oss på denna resa, som är ledd av den heliga Anden. Det är dags att tacka för den myckna frukt som bönen om enhet givit. På många platser har fientlighet och missförstånd ersatts av respekt och vänskap mellan enskilda kristna och kristna grupper. Kristna som samlats för att tillsammans be för enhet har ofta gått samman för att i gemensam handling vittna om evangeliet och har arbetat sida vid sida i tjänst bland de nödlidande. Dialog har bidragit till att bygga broar av förståelse och har lett fram till lösningar på en del av de lärofrågor som skilt oss åt. Men det är också dags att visa ånger, för genom vår splittring lever vi fortfarande under den dom som finns i Jesu bön om enhet och i Paulus befallning att hålla fred med varandra. Idag är kristna uppenbart splittrade i många frågor. Förutom fortsatta motsättningar i lärofrågor, är vi ofta oense i frågor som handlar om moral och etik, krig och fred och aktuella frågor där ett gemensamt vittnesbörd behövs. Splittrade internt och i konflikt med varandra missar vi vår höga kallelse att vara tecken på och redskap för den enhet och fred som Gud vill. Vad skall vi då säga? Det finns anledning att glädjas och orsak att sörja. Det är dags att tacka för de gångna generationer som generöst gav av sig själva i försoningens tjänst, och dags att på nytt överlåta oss själva till att bygga den enhet och fred som Kristus vill. Och det är dags att åter fundera över vad det innebär att ständigt be – genom våra ord och handlingar, i våra kyrkor och samfund.

Bön Herre, gör oss till ett, ett i våra ord så att en enda andäktig bön må stiga upp till dig; ett i vår längtan och strävan efter rättvisa; ett i kärlek så att vi tjänar dig genom att tjäna de minsta av våra systrar och bröder; ett i längtan att få se ditt ansikte. Herre, gör oss till ett i dig. Amen.

29

Kaksi rukouspäivää Maassamme on jo neljänsadan vuoden ajan ollut vuotuisia rukouspäiviä. Aikaisemmin ne olivat valtiovallan määräämiä, mutta vuoden 2004 alusta rukouspäivien valinta ja päättäminen on ollut kirkkojen omissa käsissä. Rukouspäiväjulistuksen valmistelusta on vastannut Suomen ekumeenisen neuvoston rukouspäivätyöryhmä. SEN:n hallitus on yhteistyössä tasavallan presidentin kanslian kanssa viimeistellyt julistustekstin. Vaikka valtiovalta ei virallisesti enää puutu rukouspäiviin, on presidentti Tarja Halonen luvannut allekirjoittaa rukouspäiväjulistuksen niin kauan kuin hän on tasavallan presidenttinä. Vielä vuodelle 2007 valittiin vanhaan tapaan neljä rukouspäivää, jotka sijoittuivat sunnuntaipäiville. Suomen ev.lut. kirkon piirissä on koettu vanha rukouspäiväkäytäntö ongelmalliseksi, koska rukouspäivä ei aina istunut kirkkovuoden mukaisen pyhäpäivän teemaan. Siksi piispainkokous teki vuoden 2006 alussa esityksen, jonka mukaan rukouspäivien lukumäärä lasketaan kahteen ja niiden sijainti on joka vuosi sama. Ensimmäinen, kristittyjen ykseyden rukouspäivä: aina 18.1. Toinen, rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä: aina 24.10. eli sama kuin YK:n päivä. Ev.lut kirkon kirkolliskokous päätti samana vuonna, että rukouspäivät ovat vuoden 2008 alusta lähtien näillä kiinteillä päivämäärillä. Päivämäärien toivotaan vahvistavan ja vakiinnuttavan rukouspäivien asemaa. Koska rukouspäivät sattuvat useimmiten arkipäiville, seurakunnat voivat viettää niitä rukoushetkinä, viikkomessuina, ekumeenisina juhlina tai muulla tavoin. Rukouspäiväjulistuksen lukeminen on ev.lut. kirkossa kuulunut uudenvuodenpäivän jumalanpalvelukseen. Uudessa tilanteessa kirkolliskokouksen käsikirjavaliokunta pitää tärkeänä, että rukouspäiväjulistus luetaan kristittyjen ykseyden rukouspäivänä. Seurakunnilla on kuitenkin mahdollisuus lukea se myös edeltävänä sunnuntaina. Rukouspäivillä on vankka perinne Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossa. Maamme muissa kirkoissa niitä on huomioitu vaihtelevasti. Kahden rukouspäivän järjestys korostaa asian ekumeenisuutta. Suomen ekumeenisen neuvoston toive on, että sekä tammikuun että lokakuun rukouspäivää vietettäisiin paikallisten seurakuntien yhteisenä tapahtumana. Rukouspäivien velvoittava historia valtiovallan määräyksenä muuttuu näin kristittyjen yhteiseksi rukoukseksi koko kansan ajankohtaisten haasteiden puolesta ja samalla hengelliseksi puheenvuoroksi yhteiskunnalliseen keskusteluun.

30

Två böndagar I vårt land har vi redan i fyrahundra år haft årliga böndagar. Tidigare var de utlysta av statsmakten, men från början av 2004 har beslutet om böndagarna varit i kyrkornas egna händer. Ekumeniska rådets böndagsarbetsgrupp har ansvarat för förberedelserna av böndagarna. ERF:s styrelse har i samarbete med presidentens kansli utarbetat texten till böndagsplaketet. Trots att statsmakten inte längre officiellt har något att göra med böndagarna har president Tarja Halonen lovat att underteckna böndagsplakatet så länge hon är republikens president. Så sent som för i fjol utvaldes fyra böndagar, alla söndagar, enligt gammal sed. Inom Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland har den gamla böndagspraxisen upplevts som ett problem då böndagarna inte alltid passat med med kyrkoårets tema för den givna söndagen. Därför gjorde biskopsmötet 2006 ett förslag enligt vilket böndagarnas antal skulle minskas till två och att deras placering i kalendern alltid skulle vara densamma. Den första, Böndagen för kristen enhet, infaller alltid 18.1. Den andra, Böndagen för fred, mänskliga rättigheter och internationellt ansvar, infaller alltid 24.10 på FN:dagen. Lutherska kyrkomötet beslöt samma år att böndagarna skulle infalla samma dag varje år från och med 2008. Man hoppas att de fastslagna datumen skall förstärka och etablera böndagarnas ställning. Eftersom böndagarna oftast infaller en vardag kan församlingarna fira dem som bönestunder, gudstjänster mitt i veckan, ekumeniska högtider eller på annat sätt. Uppläsandet av böndagsplakatet har hört till nyårsdagens gudstjänst i lutherska kyrkan. Kyrkomötets handboksarbetsgrupp betonar i den nya situationen vikten av att böndagsplakatet läses upp på böndagen för kristen enhet. Församlingarna har givetvis möjlighet att läsa upp det också den föregående söndagen. Böndagarna har en lång tradition i Evangelisk-lutherska kyrkan i Finland. I övriga av vårt lands kyrkor har böndagarna iakttagits på varierande sätt. Systemet med två böndagar understryker sakens ekumeniska natur. Ekumeniska rådets önskan är att båda böndagarna, i januari och i oktober, firas som gemensamma evenemang i de lokala församlingarna. Böndagarnas förpliktande historia, först som statsmaktens påbud, förvandlas på detta sätt till en gemensam kristen bön för hela folkets gemensamma utmaningar och blir samtidigt en andlig röst i samhällsdebatten.

31

Julistus kahdesta ekumeenisesta rukouspäivästä vuonna 2008 Useimmat ihmiset tuntevat rukouksen. Kaikkiin kulttuureihin liittyy uskonto, ja rukous on sen keskeinen ilmaus. Kristillinen rukous koskee ihmisen koko persoonaa – syvimmistä sielunliikkeistä ja tunteista aina sanaan ja ymmärrykseen.

Toinen rukouspäivä on ekumeenisella vastuuviikolla YK:n päivänä 24.10. Vastuuviikon kaksivuotinen teema on Ihmiskauppa – nykyajan orjuutta. Prostituution, työvoiman riiston ja muunlaisen hyväksikäytön muodossa ihmiskauppa on totta myös meidän maassamme. Maamme on sekä ihmiskaupan läpikulkumaa että määränpää. Myös suomalaiset käyttävät ihmiskaupan tuotteita ja palveluita. Kirkkojen tehtävä on olla mukana jakamassa tietoa ihmiskaupan ilmiöistä niin, että osaamme puuttua niihin lähimmäisinä ja kansalaisina. Meidän tulee kasvaa sellaiseen tietoisuuteen, että ihmiskaupalla aikaansaatujen palveluiden tai hyödykkeiden ostaminen tulee yhteiskunnassamme moraalisesti mahdottomaksi.

Apostoli Paavali kirjoittaa tessalonikalaisille: Rukoilkaa lakkaamatta (1.Tess. 5:17). Tämä ohje on tänä vuonna kristittyjen ykseyden rukousviikon teema. Rukousviikkoa vietetään nyt sadatta kertaa eri kristillisten seurakuntien kesken kaikkialla maailmassa. Ensimmäinen rukouspäivä sijoittuu ekumeenisen rukousviikon alkupäivään 18.1. Rukous merkitsee suhdetta ja vuoropuhelua Jumalan kanssa. Siihen liittyy nöyryyttä, katumusta ja kiitollisuutta. Kirkkojen perinteessä rukous on myös mietiskelyä ja hiljaisuutta, joita tukevat erilaiset keskittymisen tavat ja harjoitukset. Rukous johdattaa yhteyteen toisten rukoilijoiden kanssa sekä niiden kanssa, joita esirukouksessa muistetaan. Rukous on myös yhteyttä koko Jumalan luomaan maailmaan. Maamme ja maailmamme tarvitsee kristittyjen yhteistä rukousta ja esirukousta kaikkien apua ja tukea tarvitsevien puolesta.

Rukous avaa yhteyden koko ihmiskuntaan. Selkeä kristillinen identiteetti auttaa kohtaamaan ihmisiä, joilla on toisenlainen usko. Oma hengellinen vakaumus johtaa arvostamaan toisen perinteen mukaista uskoa ja rukousta. Toisin uskovien kunnioittaminen ei tarkoita omien pyhien arvojemme väheksymistä, vaan mahdollisuutta rikastua toistemme hengellisistä aarteista. Se myös haastaa oman vakaumuksen vahvistamiseen. Oman uskon ja perinteen tuntemus vähentää pelkoa muita uskontoja kohtaan. Maahanmuuttajat tuovat Suomeen uusia hengellisiä lahjoja - kristillisen tradition laajaa kirjoa ja muitten maailmanuskontojen läsnäoloa. Heille kuuluu myös mahdollisuus oppia tuntemaan ja arvostamaan suomalaista hengellisyyttä. Terve identiteetti on portti kohtaamiseen.

Rukouksessa muistetaan koko ihmiskuntaa. Kirkkojen ja seurakuntien tulee pitää esillä ihmisarvoa, suvaitsevaisuutta ja tasavertaisuutta omassa toiminnassaan ja yhteiskunnassa. Suvaitsevaisuus ei ole vain yhteiskuntarauhan edellytys, vaan ihmiskunnan yhteyden ja inhimillisen elämän rikkauden perusta.

Helsingissä 9. joulukuuta 2007 Tasavallan presidentti Tarja Halonen

32

Plakat om två ekumeniska böndagar år 2008 De flesta människor har erfarenhet av bön. Religion finns i alla kulturer och bönen är religionens viktigaste uttryck. Den kristna bönen berör människans hela personlighet – allt från känslor och själens djupa skikt till ord och förstånd.

24.10. Ansvarsveckans tvååriga tema är Människohandel – nutidens slaveri. Människohandel förekommer också i vårt eget land, i form av prostitution, exploatering av arbetskraft och annat slags utnyttjande. Vårt land är både ett transitland och mål för människohandeln. Också finländare använder sig av människohandelns produkter och tjänster. Kyrkornas roll är att vara med och sprida information om olika former av människohandel, så att vi kan ingripa som medmänniskor och medborgare. Vi bör växa till sådan medvetenhet att det blir moraliskt omöjligt i vårt land att dra nytta av och köpa tjänster möjliggjorda genom människohandel.

Aposteln Paulus skriver i sitt brev till thessalonikerna: Be ständigt (1.Thess. 5:17). Detta råd är temat för årets bönevecka för kristen enhet. Böneveckan firas nu för hundrade gången i olika kristna församlingar överallt i hela världen. Den första böndagen inleder också ekumeniska böneveckan 18.1. Bön innebär en relation till och dialog med Gud. Till bön förknippas ödmjukhet, ånger och tacksamhet. I kyrkornas tradition är bön också stillhet och meditation tillsammans med övningar och koncentrationsmetoder. Bön leder till gemenskap med andra som ber och med dem som är föremål för vår förbön. Bön är också gemenskap med hela världen som är skapad av Gud. Vårt land och vår värld behöver de kristnas gemensamma bön och förbön för alla som är i behov av hjälp och stöd.

Bön öppnar för gemenskap med hela mänskligheten. En klar kristen identitet hjälper oss att möta människor med en annan tro. En egen andlig övertygelse leder till respekt för en annan traditions tro och bön. Att respektera människor av annan tro innebär inte att förringa egna värderingar, utan ger möjlighet att berikas av varandras andliga skatter. Det utmanar oss också att stärkas i den egna övertygelsen. Att vara förtrogen med sin egen tro och tradition minskar rädslan för andra religioner. Invandrare för med sig nya andliga gåvor till Finland – den kristna traditionens stora brokighet och andra världsreligioners närvaro. De har också rätt att lära känna och värdesätta den finländska andligheten. En sund identitet är porten till ett ömsesidigt möte.

Hela mänskligheten är föremål för vår förbön. Kyrkor och församlingar bör framhålla människovärdet, tolerans och jämlikhet både i den egna verksamheten och i samhället. Tolerans är inte endast en förutsättning för samhällsfred, utan en grund för gemenskap mellan människor och hela det mänskliga livets rikedom. Den andra böndagen infaller under ekumeniska ansvarsveckan på FN-dagen

Helsingfors den 9 december 2007 Republikens president Tarja Halonen

31

Rukouspäivien raamatuntekstit Kristittyjen ykseyden rukouspäivä (Ensimmäinen rukouspäivä) 18.1.2008 2. Aikak. 6: 28–30 Salomo rukoili Jumalaa: Jos maahan tulee nälänhätä tai rutto, jos tauti kuivettaa tai kellastaa viljan, jos tulee heinäsirkkoja tai toukkia, jos vihollinen ahdistaa rajoilla kansaasi tai tulee jokin muu vitsaus tai tauti, niin kuule silloin asuinsijaasi taivaaseen jokainen rukous, yhtä lailla yksityisten ihmisten kuin koko kansasi Israelin armonanominen, kun palvelijasi onnettomuutensa ahdistamina kohottavat kätensä tätä temppeliä kohti. Anna silloin heille anteeksi ja anna jokaiselle hänen ansionsa mukaan, sillä sinä tunnet heidän sydämensä, sinä yksin tunnet kaikkien ihmisten sydämen. 1. Tess. 5: 13–24. Eläkää rauhassa keskenänne. Kehotamme teitä, veljet: ojentakaa kurittomia, rohkaiskaa arkoja, tukekaa heikkoja ja olkaa kaikkia kohtaan kärsivällisiä. Katsokaa, ettei kukaan maksa pahaa pahalla. Pyrkikää aina tekemään hyvää toisillenne ja kaikille ihmisille. Iloitkaa aina. Rukoilkaa lakkaamatta. Kiittäkää kaikesta. Tätä Jumala tahtoo teiltä, Kristuksen Jeesuksen omilta. Älkää sammuttako Henkeä, älkää väheksykö profetoimisen lahjaa. Koetelkaa kaikkea ja pitäkää se mikä on hyvää. Pysykää erossa kaikesta pahasta. Itse rauhan Jumala pyhittäköön teidät kokonaan ja varjelkoon koko olemuksenne, teidän henkenne, sielunne ja ruumiinne, niin että olette nuhteettomat Herramme Jeesuksen Kristuksen tullessa. Hän, joka teitä kutsuu, on uskollinen ja pitää lupauksensa. Luukas 18: 10–14 Jeesus kertoi tämän vertauksen: "Kaksi miestä meni temppeliin rukoilemaan. Toinen oli fariseus, toinen publikaani. Fariseus asettui paikalleen seisomaan ja rukoili itsekseen: 'Jumala, minä kiitän sinua, etten ole sellainen kuin muut ihmiset, rosvot, huijarit, huorintekijät tai vaikkapa tuo publikaani. Minä paastoan kahdesti viikossa ja maksan kymmenykset kaikesta, siitäkin mitä ostan.' Publikaani seisoi taempana. Hän ei tohtinut edes kohottaa katsettaan taivasta kohti vaan löi rintaansa ja sanoi: 'Jumala, ole minulle syntiselle armollinen!' Minä sanon teille: hän lähti kotiinsa vanhurskaana, tuo toinen ei. Jokainen, joka itsensä korottaa, alennetaan, mutta joka itsensä alentaa, se korotetaan." Rauhan, ihmisoikeuksien ja kansainvälisen vastuun rukouspäivä (Toinen rukouspäivä) 24.10.2008 Jes. 58: 6–8 Herra sanoo: Toisenlaista paastoa minä odotan: että vapautat syyttömät kahleista, irrotat ikeen hihnat ja vapautat sorretut, että murskaat kaikki ikeet, murrat leipää nälkäiselle,

avaat kotisi kodittomalle, vaatetat alastoman, kun hänet näet, etkä karttele apua tarvitsevaa veljeäsi. Silloin sinun valosi puhkeaa näkyviin kuin aamunkoi ja hetkessä sinun haavasi 32

kasvavat umpeen. Vanhurskaus itse kulkee sinun edelläsi

ja Herran kirkkaus seuraa suojanasi.

2

Böndagars bibeltexter Böndagen för kristen enhet (Första böndagen) 18.1 2 Krön 6: 28–30 Salomo bad till Gud: Om det blir hungersnöd i landet eller pest, om rost och sot härjar eller gräshoppor och larver, om fienden belägrar någon av städerna, ja, vilken sjukdom eller plåga det än är, och vilken bön och åkallan som vem det vara må i ditt folk Israel än uppsänder — var och en känner bäst sin egen plåga och smärta — om han då sträcker händerna i bön mot detta hus, hör det då i himlen, där du tronar. Förlåt honom och behandla var och en som han förtjänar, du som känner hans tankar — ja, du ensam känner människornas tankar. 1 Thess 5: 13–24 Visa dem den största kärlek och uppskattning för allt vad de uträttar. Håll fred med varandra. Vi uppmanar er, bröder: tala de oordentliga till rätta, uppmuntra de modfällda, stöd de svaga, ha tålamod med alla. Se till att ingen lönar ont med ont. Sträva alltid efter att göra gott, mot varandra och mot alla andra. Var alltid glada, be ständigt och tacka hela tiden Gud. Gör så, det är Guds vilja i Kristus Jesus. Släck inte anden, förakta inga profetior men pröva allt. Ta vara på det som är bra, och avhåll er från allt slags ont. Må han som är fridens Gud helga er helt igenom, och må er ande, själ och kropp bevaras hela och oskadda, så att de är utan fläck när vår herre Jesus Kristus kommer. Han som kallar er är trofast, han skall åstadkomma det. Luk 18: 10–14 Jesus berättade denna liknelse: ”Två män gick upp till templet för att be, den ene var farisé, den andre tullindrivare. Farisén ställde sig och bad för sig själv: ’Jag tackar dig, Gud, för att jag inte är som andra människor, tjuvar och bedragare och horkarlar, eller som tullindrivaren där. Jag fastar två gånger i veckan, jag lämnar tionde av allt jag köper.’ Men tullindrivaren stod avsides och vågade inte ens lyfta blicken mot himlen utan slog med händerna mot bröstet och sade: ’Gud, var nådig mot mig syndare.’ Jag säger er: det var han som gick hem rättfärdig, snarare än den andre. Ty den som upphöjer sig skall bli förödmjukad, men den som ödmjukar sig skall bli upphöjd.” Böndagen för fred, mänskliga rättigheter och internationellt ansvar (Andra böndagen) 24.10.2008 Jes 58: 6–8 Nej, detta är den fasta jag vill se: att du lossar orättfärdiga bojor, sliter sönder okets rep, befriar de förtryckta, krossar alla ok. Dela ditt bröd med den hungrige, ge hemlösa stackare husrum,

ser du en naken så klä honom, vänd inte dina egna ryggen! Då bryter gryningsljuset fram för dig, och dina sår skall genast läkas. Din rättfärdighet skall gå framför dig och Herrens härlighet gå sist i ditt tåg.

33

1. Kor. 12: 12–27 Kristus on niin kuin ihmisruumis, joka on yksi kokonaisuus mutta jossa on monta jäsentä; vaikka jäseniä on monta, ne kaikki yhdessä muodostavat yhden ruumiin. Meidät kaikki, olimmepa juutalaisia tai kreikkalaisia, orjia tai vapaita, on kastettu yhdeksi ruumiiksi. Yksi ja sama Henki on yhdistänyt meidät, kaikki me olemme saaneet juoda samaa Henkeä. Eihän ruumiskaan muodostu yhdestä jäsenestä vaan monista. Vaikka jalka sanoisi: "Koska en ole käsi, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Ja jos korva sanoisi: "Koska en ole silmä, en kuulu ruumiiseen", se silti kuuluu ruumiiseen. Jos koko ruumis olisi pelkkää silmää, olisiko silloin kuuloa? Tai jos se olisi pelkkää korvaa, olisiko silloin hajuaistia? Jumala on kuitenkin asettanut ruumiiseen kaikki eri jäsenet niin kuin on nähnyt hyväksi. Jos kaikki olisi yhtä ja samaa jäsentä, olisiko silloin mitään ruumista? Jäseniä on kuitenkin monta, kun taas ruumis on yksi. Ei silmä voi sanoa kädelle: "Minä en tarvitse sinua", eikä liioin pää jaloille: "Minä en tarvitse teitä." Päinvastoin, juuri ne ruumiinjäsenet, jotka meidän mielestämme ovat muita heikompia, ovat välttämättömiä. Me verhoamme erityisen arvokkaasti ne ruumiinosat, joita emme pidä kovinkaan arvokkaina, ja peitämme erityisen säädyllisesti ne, joita häpeämme. Säädylliset ruumiinosat eivät tällaista verhoa tarvitse. Kun Jumala yhdisti jäsenet ruumiiksi, hän antoi vähempiarvoisille jäsenille suuremman kunnian, jotta ruumiissa ei syntyisi eripuraisuutta vaan jäsenet yhteen kuuluen huolehtisivat toinen toisestaan. Jos yksi jäsen kärsii, kärsivät kaikki muutkin jäsenet, ja jos yksi jäsen saa osakseen kunniaa, iloitsevat kaikki muutkin sen kanssa. Te olette Kristuksen ruumis, ja jokainen teistä on tämän ruumiin jäsen. Luukas 6: 20–26, 37–38. Jeesus katsoi opetuslapsiinsa ja sanoi: "Autuaita olette te köyhät, sillä teidän on Jumalan valtakunta. Autuaita te, jotka nyt olette nälissänne: teidät ravitaan. Autuaita te, jotka nyt itkette: te saatte nauraa. "Autuaita olette te, kun teitä Ihmisen Pojan tähden vihataan ja herjataan, kun ihmiset erottavat teidät keskuudestaan ja inhoavat teidän nimeännekin. Iloitkaa silloin, hyppikää riemusta, sillä palkka, jonka te taivaassa saatte, on suuri. Samoinhan tekivät heidän isänsä profeetoille. – Mutta te rikkaat – voi teitä! Te olette jo onnenne saaneet. Voi teitä, jotka nyt olette kylläiset! Te näette vielä nälkää. Voi teitä, jotka nyt nauratte! Te saatte surra ja itkeä. "Voi teitä, kun kaikki ihmiset puhuvat teistä hyvää! Samoinhan tekivät heidän isänsä väärille profeetoille. "Älkää tuomitko, niin ei teitäkään tuomita. Älkää julistako ketään syylliseksi, niin ei teitäkään julisteta syyllisiksi. Päästäkää vapaaksi, niin teidätkin vapautetaan. Antakaa, niin teille annetaan. Runsas mitta, tiiviiksi paineltu, ravisteltu ja kukkurainen, annetaan teidän syliinne. Niin kuin te mittaatte, niin teille mitataan."

34

1 Kor 12: 12-27 Ty liksom kroppen är en och har många delar och alla de många kroppsdelarna bildar en enda kropp, så är det också med Kristus. Men och samma Ande har vi alla döpts att höra till en och samma kropp, vare sig vi är judar eller greker, slavar eller fria, och alla har vi fått en och samma Ande att dricka. Kroppen består inte av en enda del utan av många. Om foten säger: ”Jag är ingen hand, jag hör inte till kroppen”, så hör den likafullt till kroppen. Och om örat säger: ”Jag är inget öga, jag hör inte till kroppen”, så hör det likafullt till kroppen. Om hela kroppen var öga, vad blev det då av hörseln? Om allt var hörsel, vad blev det då av luktsinnet? Men nu har Gud gett varje enskild del just den plats i kroppen som han ville. Om alltsammans var en enda kroppsdel, vad blev det då av kroppen?Nu är det emellertid många delar, men en enda kropp. Ögat kan inte säga till handen: ”Jag behöver dig inte”, och inte heller huvudet till fötterna: ”Jag behöver er inte.” Tvärtom, också de delar av kroppen som verkar svagast är nödvändiga, och de delar av kroppen som vi inte tycker är fina, dem gör vi så mycket finare, och de delar vi skäms för omger vi med så mycket större anständighet, något som de anständiga delarna inte behöver. Men när Gud satte samman kroppen lät han de ringare delarna bli särskilt ärade, för att det inte skulle uppstå splittring inom kroppen och för att alla delarna skulle visa varandra samma omsorg. Lider en kroppsdel, så lider också alla de andra. Blir en del hedrad, så gläder sig också alla de andra. Ni utgör Kristi kropp och är var för sig delar av den. Luk 6: 20–26; 37–38 Han lyfte blicken, såg på sina lärjungar och sade: ”Saliga ni som är fattiga, er tillhör Guds rike. Saliga ni som hungrar nu, ni skall få äta er mätta. Saliga ni som gråter nu, ni skall få skratta. Saliga är ni när man för Människosonens skull hatar er och stöter bort er och smädar er och gör ert namn avskytt. Gläd er på den dagen och dansa av fröjd, ty er lön blir stor i himlen. På samma sätt gjorde ju deras fäder med profeterna. Men ve er som är rika, ni har fått ut er glädje. Ve er som är mätta nu, ni skall få hungra. Ve er som skrattar nu, ni skall få sörja och gråta. Ve er när alla berömmer er. På samma sätt gjorde ju deras fäder med de falska profeterna. Döm inte, så skall ni inte bli dömda. Förklara ingen skyldig, så skall ni inte dömas skyldiga. Frikänn, så skall ni bli frikända. Ge, så skall ni få. Ett gott mått, packat, skakat och rågat skall ni få i er mantel. Med det mått som ni mäter med skall det mätas upp åt er.”

35

Taiteilija Liina Pajunen on suunnitellut rukousviikolle oman julisteen. Nelivärinen valoisa juliste on vapaasti ladattavissa netistä: www.ekumenia.fi. Se on pdf- ja jpeg -tiedostoina.

Konstnären Liina Pajunen har designat böneveckans egen affich. Den ljusa affischen i fyrfärgstryck kan laddas ner från nätet: www.ekumenia.fi. Den finns i pdf- och i jpeg -format.

Julisteen voi tulostaa A3 tai A4 kokoisina väritulostimella. Tiedoston voi toimittaa kopiolaitokseen ja teettää ison julisteen (esim. 50x70 cm). Myös pienikokoisiin ohjelmiin ja kutsuihin voi julisteen kuvan sijoittaa.

Afficen kan skrivas ut på färgprinter i storlek A3 eller A4. Filen kan skickas till en kopieringsfirma som kan trycka upp en affisch (t.ex. i storlek 50x70). Det går också att göra mindre broschyrer och handaffischer.

Julistetta voi käyttää sellaisenaan rukousviikon tilaisuuksissa ja ilmoittelussa. Ison julisteen vasempaan alalaitaan voi lisätä esimerkiksi A4-kokoisen vaakasuorassa olevan tapahtumatiedotteen. Tiedote voi luonnollisesti olla myös erillinen vaikka julisteen alaosassa.

Affischen kan användas som sådan vid böneveckans evenemang. Till den stora affischen kan man nere till vänster också bifoga ett meddelande i A4 storlek. Meddelandet kan naturligtvis också sättas under, skilt från, affischen.

_________ Vihkon aineiston voi myös tulostaa internetistä (www.ekumenia.fi). Se on vapaasti kopioitavissa ja käytettävissä rukousviikolla tai muuna aikana. Materialet kan även skrivas ut från inernet (www.ekumenia.fi)

Det kan fritt kopieras och användas under böneveckan eller på annan tid.

33